keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kirjan kirjoittaminen: Miten luodaan juoni, osa 2

Käsittelin juonen luonnin ensimmäisessä osassa isoa kuvaa: ajatusta ja rakennetta. Nyt pureudutaan yksityiskohtiin, eli henkilöihin ja käänteisiin.

No nyt sitten, kun meillä on ajatus ja rakenne selvillä, niin sitten täytyy saada se varsinainen juoni luotua. Tähän vaikuttavat voimakkaimmin päähenkilö, sivuhenkilöt ja vastavoimat, eli konfliktit. Otan tähän alkuun sellaisen "no brain" esimerkin, eli mennään voimakkaan mustavalkoiselle alueelle. Hyvä vs paha. Tällainen on kohtuullisen helppo luoda. Paha haluaa tuhota maailman, ja hyvä pelastaa sen. Tähän päälle miljöö, vähän hahmojen luonteita ja kunnon tapahtumat, eli keinot ja kyvyt, joilla kumpikin osapuoli päämääräänsä pyrkii, niin tarina onkin valmis.
Sitten jos tästä mennään aavistus monimutkaisempaan suuntaan, niin voidaan kuvitella, että päähenkilö onkin ensin paha ja muuttuu hyväksi tai paha on ensin hyvä, ja tietyt tapahtumat muuttavat näiden ajatuksia. Tästä saadaan heti runsaasti syvyyttä lisää. Ja jos vielä hieman syvennetään, niin kenties loppuratkaisussa paha muuttuukin jälleen hyväksi, kuten kävi esimerkiksi Darth Vaderille, Tähtien sodassa. Se luo yllätyksellisyyttä loppuratkaisuun.

Kuva: Fantacor Ky
Tämä hyvä vs paha teema on hyvin yleinen juonissa, sillä se voidaan mieltää myös laki vs laittomuus,
eettisyys vs epäeettisyys, ahneus vs hyväntahtoisuus, itsekkyys vs epäitsekkyys jne. Eli lähes kaikki juonet perustuvat jonkinlaiseen yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja samaan asiaan perustuvat usein myös henkilöhahmot.

Mutta entäpäs silloin, kun ero hyvän ja pahan välillä ei olekaan selvä? Miten juoni silloin rakentuu? Esimerkiksi jos mietitään jengien välisestä sodasta kertovaa juonta. Silloin juoni ja lukijan mielipiteet oikeasta ja väärästä luodaan tunteiden tasolla. Ja kauneimmillaan tämä on sitä, että kirjoittaja kuljettaa juonta molempien osapuolten kannalta tutkittuna, jolloin lopuratkaisussa ei ole kuin häviäjiä tai voittajia. Esimerkkeinä vaikka Romeo ja Julia sekä Titanic. Ja monesti tuon rajan häilyvyys koskeekin juuri rakkaustarinoita ja usein draamaakin. Ehkä myös komedia menee samaan lokeroon.

No nyt kun meillä on selvillä ajatus, rakenne, miljöö, teema ja aihe, niin miten sitten luodaan niitä konflikteja? Henkilöhahmoilla. Ajatuksilla, motivaatioilla ja elämänarvoilla. Esimerkiksi kettutytön ja turkistarhaajan välinen dialogi tai poliisin ja anarkistin kohtaaminen. Mieti tarkkaan ne motivaatiot, jotka ajavat tarinasi henkilöhahmoja eteenpäin (niin pää- kuin sivuhahmotkin). Saatko konfliktin kahden pojan rakastumisesta samaan tyttöön tai onko mahdollista, että toisiinsa rakastuneet puolustusasianajaja ja syyttäjä näkevät maailman eri tavalla?
Luo yllättäviä käänteitä. Sinulla voi olla kirjassasi jokin sivuhahmo, jonka päähenkilö kohtaa sattumalta ja pikaisesti. Mieti onko hahmosta syytä luopua, vai voiko tätä käyttää myöhemmin johonkin yllättävään käänteeseen. Langalla sarjassa (The Wire) on hahmo, joka ryöstää huumekauppiailta näiden huumekätköjä. Tuo hahmo selviää tulitaisteluista ja vakeista tilanteista, mutta lopulta nuori poika, jonka vilahtaminen juonessa tuntuu merkityksettömältä, ampuu tuon miehen kioskissa. Tai vastaavasti jos kirjan prologissa päähenkilön pelastama, ja muutamalla sanalla sivuutettu merkityksettömältä tuntuva hahmo ilmestyykin loppuratkaisun aikana auttamaan vaikka biouhan ehkäisemisessä kokeneena biologina, niin siinä on oma erikoinen sykäyksensä.

Ja nyt kun olet miettinyt hahmoja ja niiden motivaatioita, niin mieti tarkkaan missä kohdin tarinaa näitä tulee käyttää. Normaalisti kirjan rakenne on seuraavanlainen: alku, nouseva jännitys, käännekohta, laskeva jännitys ja loppuratkaisu. Näistä käännekohta ja loppuratkaisu ovat kaikkein kriittisimmät. Käännekohdassa esimerkiksi henkilö, joka on seurannut päähenkilöä ja ollut tälle läheinen, kääntää kelkkansa, paljastaa seurustelevansa päähenkilön rakastaman henkilön kanssa, paljastuu petturiksi jne. Ja sitten se, miten käännekohdasta selvitään. Tuleeko jokin sivujuoni osaksi tarinaa, jolloin päähenkilön pelastaa sivujuonen päähenkilö, koska molemmilla on yhtenevät motivaatiot ja tavoitteet? Uhraako päähenkilö jotain (kenties toimii pahasti hyvän asian eteen) tai meneekö jokin asia, johon koko ajan on pyritty, pieleen?

Ja sitten loppuratkaisu. Tämän yllätykselliseksi saaminen onkin haastavaa, eikä minulla ole siihen vastausta. Usein yllätyksellisyys liittyy päähenkilön tai tälle tärkeän henkilön kuolemaan, tai johonkin täysin ulkopuoliseen tapahtumaan. Jos otetaan esimerkki toisesta maailmansodasta, niin monessa liemessä keitetty ja kovista taisteluista selvinnyt panssarikenraali George S. Patton kuoli auto-onnettomuudessa Berliinissä sodan jo loputtua. Loppuratkaisu saa olla myös kliseinen, mutta siihen kannattaa aina ynnätä jotain kaunista, raivostuttavaa, yllätyksellistä tai odottamatonta, jotta lukijalle jää tunteellinen olo. Inhottavimmillaan se voi olla se, että päähenkilö, jonka lukija mieltää hyvänä, saa nenilleen, ja kirjassa roikkunut ilkiö tai kiusaaja saa palkinnon. Sillä silloin, kun herätät loppuratkaisussa voimkkaita tunteita, olet onnistunut.

Kuva: Fantacor Ky
Ja vielä koonnoksena juonen luomisesta. Mieti kaikki mahdollinen lihaksi ajatuksesi ympärille; henkilöhahmot, motivaatiot, miljöö, etiikka ja luonteet. Päätä haluatko kirjoittaa suoraviivaisella rakenteella, vai päätätkö kuljettaa useaa sivujuonta päätarinan tukena. Onko ensin aloittamasi juoni pääjuoni, vai katkaisetko sen johonkin ja nostat sivujuonen pääjuoneksi? Mikä on tarinasi syvin olemus, eli teema ja aihe. Mistä kaikki alkaa ja mihin tilanteeseen haluat kaiken päättää?
Kun nuo asiat ovat selvillä, listaa juonet A, B, C jne. Mieti jokaiselle alku, henkilöt, nouseva jännitys, käännekohta ja sen osalliset sekä se, liittyykö käännekohta miten muihin juoniin. Mieti laskeva jännitys ja erityisesti jokaisen juonen loppuratkaisu, ja miten ratkaisut nivoutuvat päätarinan loppuratkaisuun, jos nivoutuvat. Mieti voitko käyttää rinnakkaisten juonten henkilöhahmoja toisissa juonissa ja mikä lisäelementti (konflikti) tekisi juonesta yllätyksellisen. Jos kuljetat vain yhtä juonta, niin mieti mitkä tapahtumat päähenkilö ja sivuhenkilöt kokisivat kaikkein yllätyksellisimpinä, ja luo niillä lisää jännittäviä juonenkäänteitä.
Piirrä ja kirjoita huomioita ja asioita paperille. Luo kaavioita henkilöistä. Kuka tuntee kenet ja kenen motivaatiot ovat yhteneviä. Lisäksi mieti, ketkä henkilöhahmoista ovat mahdollisia uhrattavia tai sellaisia, joita voit kääntää toisiaan vastaan alkuperäisistä motivaatioista huolimatta. Kun ystävä kääntyy ystävää vastaan, se on aina tunteellista ja merkittävää konfliktia.

Olisikohan sitä siinä tarpeeksi sekavia ajatuksia sekalaisessa järjestyksessä? Tässä yllättävä loppuratkaisu voisi olla se, että kerron Sinulle, arvoisa lukija, että kaikki lukemasi onkin ollut tarkoituksella kirjoitettua paskaa, eikä minulla ole oikeasti minkäänlaista käryä juonen luomisesta :)
No...toivottavasti et ainakaan koe asiaa siten! :)

Ei muuta kun juoni kristallin kirkkaaksi ja paperia koneeseen!!!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kirjan kirjoittaminen: Miten luodaan juoni, osa 1

Olen halunnut kirjoittaa juonen luomisesta jo pitkään, mutta en ole ollut niinkään varma, että kompetenssini aiheeseen riittää. Nyt päätin tarttua juonta käänteistä ja pohtia aihetta kahdessa osassa. Olen sivunnut ja osin käsitellytkin tätä aihetta jo aikaisemmin muun muassa aiheen ja teeman sekä miljöön osana, eikä näitä aiheita voi jättää täysin pois nytkään. Siitä johtuen tämä ensimmäinen osa juonesta käsittelee juonta suuremmasta perspektiivistä, ja toisessa osassa pureudutaan tarkemmin juonen yksittäisiin tekijöihin.

Kaikki kirjoittaminen alkaa aina ajatuksesta, jonka ympärille juoni alkaa muodostua usein sellaisista tekijöistä, joita kirjoittaja ei edes välttämättä heti osaa nähdä. Tuo ajatus voi liittyä miljööhön, mielikuvaan päähenkilöstä, johonkin yksittäiseen tapahtumaan tai abstraktimpaan mielikuvaan esimerkiksi tietynlaisista ajatuksista. Annan näistä esimerkit.

Miljöö:
Siirtokunta Mars - planeetalla. Tämä voi olla kirjoittajan visio, joka laajenee pohdinnan kautta teknologiatasoon ja oloihin, joiden kautta kirjoittaja voi huomaamattaan luoda tarinaan sopivia konflikteja, kuten elintärkeän polttoaineen hankinta ja siihen liittyvät haasteet, sekä sen, miten aihe vaikuttaa henkilöihin.

Mielikuva päähenkilöstä:
Rapa-alkoholisti, jonka arkiset tapahtumat pyörivät jopa epäuskottavilta tuntuvien kohellusten ympärillä. Aihepiirin voi laajentaa naapureihin, postimieheen, lähikaupan myyjään tai muihin arkisiin asioihin, joiden merkitystä kirjoittaja ei suunnittelun alkuvaiheessa edes osaa täysin visioida. Tällaisesta esimerkkinä Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja, jonka ainakin itse koen rakentuvan vahvasti juuri ajatukseen päähenkilöstä ja tämän luonteesta.

Kuva: Fantacor Ky
Yksittäinen tapahtuma:
Otan tähän pari esimerkkiä, jollaisia kirjoittaja voi visioida, ja sen jälkeen paisuttaa mielensä mukaan. 9/11 WTC iskut ja käärmeen purema. Ensimmäisen jokainen voi visioida ja mieltää sen ympärille kehittyvät juonet, jotka voivat käsitellä tornissa olleita, palomiehiä, terroristeja, omaisia jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja kirjoittaja keksii varmasti juonenkäänteitä miettiessään eri aspekteja asiaan. Ja käärmeenpureman osalta tarina onkin esimerkiksi yksittäisen ihmisen sielunelämää kriittisesti tarkasteleva selviytymiskamppailu, jossa ihmisen omat kokemukset ja historia määrittävät ilot, surut, menettämisen tuskan ja mielikuvan elämästä. Ja kun tätäkin jalostaa tarpeeksi pitkälle, löytynee sademetsän kasveistakin jokin yllättävä muisto päähenkilön historiaan.

Abstraksi mielikuva tai ajatus:
Käytän tässäkin selkeää esimerkkiä olemassa olevasta kirjallisesti tuotannosta. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Eli tässä esimerkissä on päähenkilö "perusjursu" mies, jonka maailmankatsomus ja ajatukset ovat tarinan kantava voima. Tuo ajatus voi olla miltei mikä tahansa. Köyhien halveksunta, nainen ei ole mitään, jos ei ole kaunis, luonnonsuojelu jne. Eli näissäkin mahdollisuudet erilaisille hahmoille ovat rajattomat. Jos esimerkiksi nainen ajattelee, että naiset eivät ole mitään, jos nämä eivät ole kauniita, niin siitä pystyy ammentamaan käänteitä miettimällä ihmisiä, joita hän kohtaa, kenelle puhuu ja miten suhtautuu miehiin. Ja tarinan edetessä jokin näistä kohtaamisista voi avata arvaamattomia ovia juonen kehitykselle.

Ylläolevien lisäksi on varmasti muitakin ajatuksia, mutta koen, että nuo aika hyvin peilaavat tuota käsitettä erilaisista ajatuksista ja niiden synnystä sekä kehityksestä. Ajatuksen lisäksi ajattelin nostaa tässä osiossa esiin vielä toisen yksittäisen tekijän, joka on hyvin merkittävä juonen rakentumisen kannalta. Ja se on kirjoittajan näkemys juonen rakenteesta.
Tarkoitan tällä sitä, että aikooko kirjoittaja kirjoittaa suoraviivaista tarinaa, johon ei liity laajoja sivujuonia, vai onko tarkoitus lähteä tekemään monimutkaista, jopa sekavana rönsyilevää juonta, jonka narut kietoutuvat toisiinsa vasta joskus paljon kauempana. Otan näistä esimerkit.

Suoraviivainen juoni:
Käytän tässä esimerkkinä omaa kirjaani Lohikäärmeen kynsi. En halua nostaa omaa häntääni, vaan
koin aikanaan olevani niin huono kirjoittaja, että suoraviivainen teos olisi helpompi tehdä. Kirjan tarina seuraa koko ajan päähenkilö Arathusta ja tämän seuruetta. Juonenkäänteet tulevat tapahtumista, eivät niinkään henkilöhahmoista. Juoni kulkee aikajärjestyksessä ja sitä on helppo seurata. Eli yksi henkilö seurueineen, tarina kulkee ilman sivujuonia tapahtumien kantamana ja juoni ei ole rakentunut henkilöiden varaan, vaan tapahtumien.

Kuva: Fantacor Ky
Monimutkainen juoni:
Otan esimerkiksi George R.R. Martinin Valtaistuinpeli (Tulen ja jään laulu). Tämä sarja seuraa Westerosin (kuvitteellinen maailma) aatelissukujen taistelua vallasta ja olemassa olosta. Olisi mukava tietää, mistä tämän ajatus on lähtenyt, mutta tarinassa on paljon yhtäläisyyksiä muun muassa satavuotiseen sotaan ja Englannin keskiaikaiseen historiaan. Martinin tapa luoda juonta on monisyinen ja erikoinen. Se, mitä lukija luulee pääjuoneksi, onkin pääjuoni vain hetken aikaa, kunnes katkeaa yhden suvun miltei täydelliseen katoamiseen. Martin katkaisee sivujuonia tapattamalla pää- ja sivuhenkilöitä sellaisella tavalla, että lukija ei koskaan voi olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu tai kuka jää henkiin. Ero esimerkiksi JRR Tolkienin Taru sormusten herrasta trilogiaan on huomattava. Ja siinäkin seurue hajoaa, jonka jälkeen seurataan hobittien seikkailua sormuksen kanssa, Gandalfin kamppailua oman kehittymisensä kanssa, kahden muun hobitin ponnisteluja Keskimaan eteen sekä Aragornin polkua samoojasta kuninkaaksi. Ja lopulta nämä kaikki juonet nivoutuvat yhteen. Eli tapoja luoda ja kuljettaa monimutkaisia juonia on yhtä monta, kuin on kirjoittajiakin.

Ja sitten todella tärkeä juttu. Oli ajatuksesi mikä tahansa, tai ainotpa rakentaa juonen miten tahansa, niin on todella tärkeää, että Sinulle on selvää, mistä kaikki alkaa ja mikä on se tilanne, johon kaikki loppuu. Se luo raamit ja pohjan tapahtumille. Ja vaikka muuttaisitkin alkua tai loppua (tai molempia) kirjoitustyön edetessä, niin sillä ei ole väliä. Pääasia on, että aloittaessa alku- ja lopputilanne ovat Sinulla kirkkaana mielessä!

Koetin siis avata hieman ajatuksiani siitä, kuinka juoni lähtee rakentumaan ajatuksesta. Sen jälkeen, ennen laajempaa suunnittelua, tulee kirjoittajan päättää, minkälainen juonen rakenne hänelle sopii parhaiten. Näitä tulee miettiä tarkkaan, ja lisäksi täytyy miettiä, haluatko kirjoittaa aikajärjestyksessä, kuten minä tein, vai pomppien tarinaa ajassa, kuten esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus tekee.

Eipä muuta, kuin ajatuksesta ja rakenteesta kiinni, ja paperia koneeseen! :)

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kirjan kirjoittaminen: Valmis tuote, Lohikäärmeen kynsi

Aloitin tämän blogin pitämisen vuonna 2012 sarjalla, joka kertoi kirjan kirjoittamisesta. Se jäi tuolloin ilman päätösjaksoa, sillä vaikka kustannussopimus oli solmittu, niin kirjaa ei kyseiseltä kustantamolta koskaan ilmestynyt. En ala tässä osoittelemaan ketään sormella tai nimeämään syyllisiä. Sain paljon kustannustoimittaja apua tuolta kustantamolta, ja olen ikuisesti siitä kiitollinen.

Nyt tuo kirja on saanut toisen kustannussopimuksen, puhtaaksikirjoitettu lukuisia kertoja ja ilmestynyt 3.12.2016 Scarabe kustannuksen kustantama. Kirjan nimi on Lohikäärmeen kynsi ja se on Pohjoisen legendat - sarjan ensimmäinen osa.
En kerro tätä siksi, että haluaisin nostaa omaa häntääni, vaan sen takia, että haluan valaa teihin kaikkiin uskoa. Uskoa itseenne ja siihen, että te voitte saada käsikirjoituksenne läpi kustantamoon. Oma tieni oli kivinen. Aloitin kirjoittamisen vuonna 2006 ja laskin tässä taannoin, että versioita kirjasta on siunaantunut seitsemän. Koetan tällä sanoa, että kun kirjoitatte, niin uskokaa itseenne, uskokaa siihen mitä kirjoitatte, älkääkä missään vaiheessa luovuttako. Monet saavat kustannussopimuksen minua helpommin, ja siihen on yksinkertainen syy. He ovat aloittaessaan osanneet kirjoittaa. Minä en tiennyt, etten osannut, ja kun sen lopulta ymmärsin, niin halusin oppia. Ja ehkä siitä juuri on kysymys. Halutkaa oppia, tarttukaa toimeen ja viekää homma loppuun.

Kuva: Fantacor Ky, Lohikäärmeen kynnen kansikuva
Minua on matkan varrella kehotettu kirjoittamaan selkeästi ja yksinkertaisesti. Olen kuullut, että hyvät kirjoittajat myös lukevat paljon ja ovat kiinnostuneita asioista. Se, minkä olen itse huomannut on se, että monesti oppii paljon myös arvostelemalla muita. Ja tässä www.kirjoittaja.fi on palvellut minua hyvin. Olen arvostellut useita novelleja ja pakottanut itseni etsimään tietoa konjunktioista, yhdyssanoista, lauseenvastikkeista, sanajärjestyksestä ja pilkuista. Eli kun arvioitte toisten kirjoittamaa, älkää tehkö sitä vain "musta tuntuu" pohjalta, vaan enemmänkin faktapohjalta (paitsi juonen arvostelu tulee kyllä täysin omista tuntemuksista). Miettikää rohkeasti miten itse kirjoittaisitte jonkin asian, kohtauksen, taistelun, rakkauskohtauksen jne. Antakaa siitä palaute, mutta ottakaa opiksenne. Viekää nuo ajatukset rohkeasti omalle paperillenne, hiokaa niitä ja kehittäkää kirjoitustanne, kunnes olette siihen tyytyväisiä. Lukekaa itsellenne ääneen niin kauan, että tekstinne kuulostaa hyvältä.
Kun sain valmiin kirjani käsiini, niin voin sanoa, että lukiessa en saattanut aina käsittää, kuinka olenkaan osannut kirjoittaa siten. Ja toisaalta löysin myös kohtia, joissa häpesin tuotostani :)

Kun kirjoitatte, niin keskittykää tarinaan ja juoneen. Tiedän, kustantamot arvostavat kielellisiä tekijöitä enemmän, mutta pidän silti kiinni kannastani. Pari ystävääni luki tekstiäni muinoin, ja he pitivät nimen omaan tarinasta, kielestä välittämättä. Jos tarina on hyvä, niin kieli paranee kovalla työllä.
Eli suunnitelkaa hyvin, kirjoittakaa, uskokaa itseenne ja tarinaanne, älkääkä antako kenenkään estää teitä kirjoittamasta.

Samassa yhteydessä haluan pahoitella vähäistä osallistumistani www.kirjoittaja.fi  palvelun arvosteluihin kuluneen reilun vuoden ajalla. Olen kuitenkin ainoa ylläpitäjä, joka arvostelee kirjoituksia. Aikani päivätyön ja perheen jälkeen on kulunut kolmen kirjan uudelleen kirjoittamisessa. Hyödyntäkää silti Kirjoittajan erinomaisen aktiivisia jäseniä, ottakaa palautetta ja muistakaa myös antaa sitä!

Heitän tähän loppuun lainauksen ja oman mottoni.
"You fail only if you stop writing." - Ray Bradbury
Ja mottoni latinaksi "Numquam Cede", Älä koskaan luovuta!

Ei muuta kuin paperia koneeseen ja uskoa itseen!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Apua kirjoittamiseen: Miten kirjoittaa yksinkertaisesti?

Kirjoita yksinkertaisesti. Tämän ohjeen sain entiseltä äidinkielenopettajaltani, isältäni ja ensimmäiseltä kustannustoimittajaltani. Mietin että selvä, täytyy kirjoittaa, vaikka en tuolloin edes tiennyt, mitä se tarkoittaa.

Miten siis kirjoitetaan yksinkertaisesti? Uskoisin, että aloittevan kirjoittajan suurin ongelma on se, että hän tiedostaa olevansa aloitteleva kirjoittaja. Mitäkö tarkoitan? Tarkoitan sitä, että kun itse aloitin kirjoittamaan niin tiesin, että en ole kovin hyvä. Koetin kompensoida sitä kirjoittamalla hyvin, enkä suinkaan yksinkertaisesti. Käytin tietoisen tiedostamatta lauseenvastikkeita, virheellistä sanajärjestystä. Sen sijaan, että olisin aloittanut dkirjoittamisen tutustumalla äidinkielellisiin perusteisiin, koetin kirjoittaa niin hienosti, että toiset ajattelisivat minun olevan hyvä kirjoittaja. Ja siinä tein virheen, joka maksoi minulle vuosia.
Kun sain vuonna 2012 käsikirjoitukselleni kustannussopimuksen, kustannustoimittaja sanoi minulle, että minun tulisi vähentää lauseenvastikkeita. Vastasin että sopii, kunhan hän kertoo mitä ne ovat. Ja tuo liiallinen lauseenvastikkeiden käyttö oli vain yksi virheistäni.


Kuva: Fantacor Ky
Lainaan tähän esimerkkinä käsikirjoituksestani alun vuodelta 2006. Sanon kuitenkin ensin sen, että tämä alku on hylätty jo kauan sitten :) Enkä ota nyt kantaa pilkkujuttuihin :)
"Haalistuneeseen ja paikoin repeilleeseen kääröön oli kirjoitettu riimuja, jollaisia hän oli useasti nähnyt ja siksi niitä ei ollut vaikea tulkita. Jostain syystä hän ei vain kyennyt saamaan selvää kirjoituksen sisällöstä. Tuijotettuaan kääröä hetken, hän sysäsi sen sivuun, nojautui taaksepäin tuolissaan ja hieroi tuskastuneena otsaansa. Hän pohti miksi ei kyennyt keskittymään tekstiin ja tarttui pöydällä olevaan pikariin. Viini maistui vahvalta ja sen aromi sekoittui huoneen muihin tuoksuihin.".
Noin paljon tekstiä, noin paljon "hienouksia", eikä lukijalle kuitenkaan edes kerrota, että kuka hän on. Tämä katkelma on ensimmäinen tosi tarkoituksessa kirjoittamani pätkä. Tästä näkee, että olen koettanut kirjoittaa jotain hienoa ja erikoista. Vaikka minulle tuon alun kirjoittamisen jälkeen sanottiin, että kirjoita yksinkertaisesti, niin alku ei muuttunut vuosiin :)

Yksinkertainen tapa kirjoittaa yksinkertaisesti:
- Muista sanajärjestys ja noudata sitä. Normaalisti sanajärjestys on subjekti (tekijä), predikaattiverbi (toimi) ja viimeisenä objekti (tekemisen kohde) ja näiden jälkeen tapa, paikka ja aika.
- Vältä lauseenvastikkeita. Eli tuijotettuaan, nähdäkseen jne. Käytä konjunktioita näiden sijaan. Eli kun oli tuijottanut, jotta näki jne.
- Pidä virkkeet lyhyinä, yhden ja maksimissaan kolmen lauseen mittaisina.
Seuraavaksi tuo yllä oleva esimerkki yksinkertaisesti kirjoitettuna.
"Mies katsoi kääröä, johon oli kirjoitettu riimuja. Käärö oli haalistunut ja paikoin repeillyt. Riimut olivat yksinkertaisia, ja mies oli nähnyt vastaavia ennenkin. Niitä ei ollut vaikea tulkita. Mies ei kuitenkaan saanut ajatuksiaan pysymään koossa. Jokin häiritsi hänen keskittymistään. Mies sysi käärön kauemmas, nojautui huokaisten tuolin selkänojaan ja hieroi otsaansa. Hän yritti selvittää ajatuksiaan ja siemaisi viiniä pikarista. Viini maistui voimakkaalta. Sen tuoksu sekottui huoneessa leijuviin hajuihin.".
Eli normaali sanajärjestys, ei lauseenvastikkeita ja 
lyhyet virkkeet. Ei turhaa hienostelua, vaan
ainoastaan yksinkertaista kerrontaa.

En mene tässä nyt syvemmälle noiden lauseiden ja pikkuisten nyanssien kanssa. En ole edes varma


kuinka pitkälle rahkeeni riittäisivät siinä touhussa :)
Yllä olevan ymmärtäminen vei minulta vuosia liian kauan. Jostain syystä aloittelevana kirjoittajana kuvittelin, että voisin kirjoittaa hienosti, aivan kuten kokeneet ja todella taitavat kirjailijat. Ja jos oikein mietitään miten kokeneet kirjailijat kirjoittavat, niin he kirjoittavat yksinkertaisen taitavasti. Lainaan tähän vielä Bernard Cornwellin kirjasta Tyhjä valtaistuin katkelman. Bernard on kirjoittanut paljon, ja vaikkakin kääntäjällä on tässä oma osuutensa, niin perusajatus on yksinkertaisen kaunis ja toimiva.
"Tunsin Bricen. En kovin hyvin, mutta tiemme olivat väistämättä kohdanneet vuosina, joina olimme yrittäneet työntää tanskalaisia kauemmas pohjoiseen. Olin nähnyt hänet sotaleireissä ja jopa vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan ennen taistelua. Hän oli monet taistelut kokenut veteraani, joka oli seissyt lukemattomia kertoja kilpimuurissa, aina ealdorman Æthelhelmin loikkaavaa hirveä kuvaavan lipun alla. Brice oli vahva kuin härkä ja hallitsi aseensa, mutta järjenjuoksultaan hän oli hidas, eikä siksi ollut koskaan ylennyt johtamaan suurempia joukkoja.".
Eli ei sekavaa, taiteellisuushakuista sanajärjestystä, ei lauseenvastikkeita ja vaikka virkkeet ovat sisällöltään kattavia, ne ovat korkeintaan kolmen lauseen mittaisia.
Itse olisin aloittelijana käyttänyt ainakin lauseenvastiketta seistyään.

Kuva: Fantacor Ky
Suosittelen kirjoittaessa ja omaa tekstiä korjatessa miettimään omaa tapaa kirjoittaa. Kirjoitatko niin yksinkertaisesti kuin pystyt? Jos et, niin onko hienostelusta ja monimutkaisuudesta hyötyä muille, kuin omalle egollesi? :)
Jos tunsit kiukun tästä blogitekstistä, niin pyydän anteeksi. Yllä oleva on täysin minun oma mielipiteeni, enkä halua suututtaa Sinua, lukija. Ajatuksena vain :)

Ei muuta kuin homma yksinkertaiseksi ja paperia koneeseen! :)