torstai 1. lokakuuta 2015

Kirjoittaminen:Täytesanat ja turha sisältö

Kirjoittaminen on helppoa, mutta selkeästi, lyhyesti ja miellyttävästi kirjoittaminen ei ole. Mielestäni kirjoittajan tulisi kirjoittaa mahdollisimman vähän, mutta luoda tuolla vähällä lukijalle paljon mielikuvia. Tämä koskee niin henkilöhahmojen kuvailua, kuin kerrontaakin. Olen poiminut muutamia esimerkkejä selventämään mitä tarkoitan.

Kirjoittajalla on usein todella voimakas mielikuva hahmoista ja tapahtumista, ja kirjoittaja haluaa, että lukija näkee kaiken juuri kuten hän. Se ei toimi. Sivusin tätä samaa aihetta myös edellisessä blogitekstissä, mutta jatketaan samasta, sillä turhaa näkee paljon.

Lyhyiden ajatusten esimerkkinä lainaan Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläistä. Waltari kirjoittaa:
"Senmut, jota sanoin isäkseni, oli köyhien lääkäri Thebassa. Kipa, jota sanoin äidikseni, oli hänen vaimonsa. Eikä heillä ollut lasta. Vasta heidän vanhuutensa päivinä minä tulin heidän luokseen.".
Kuva: Fantacor Ky
Tässä sanotaan paljon, mutta ei selitellä mitään. Tässä herää ajatus, että miksi hän sanoo äidiksi ja isäksi, eli kirjoittaja raottaa hieman taustoja, mutta jättää paljon lukijan tuntemusten varaan. Tuokin, että ei selitetä liikaa, kuinka lukuisista yrityksistä huolimatta lasta ei ollut syntynyt. Ajatuksia herättävää materiaalia ilman turhaa löpinää, joka ohjaa lukijaa nopeasti juonessa eteenpäin. Ei turhaa puhetta hahmojen ulkonäöistä tai vaatteista. Se jää lukijan vastuulle. Onko se huono? Minun mielestäni ei. Voin lukijana luoda juuri sen mielikuvan, kun haluan.

Usein seuloessani Kirjoittaja.fi - palvelun novelleja törmään ilmaisuun "aloin kävellä" (myös muita verbejä, kuten nousta, kääntyä jne. ilmenee). Miksi ei vain kävelin? Samanlaisiin turhiin sanoihin luokittelen sanan "sitten" ja monessa tapauksessa myös sanat "pian", "miltei", "yhtäkkiä" jne. Monesti myös sorrumme jaarittelemaan ja selittämään turhaa tietoa. Otan esimerkin www.kirjoittaja.fi - sivuston novellista Sydän kuin lasia, käyttäjältä Lilith.
"Tuijotin pienen, mustan läppärini näyttöä ja luin hitaasti Skypeen ilmestyneet sanat.".
Ajatukseni tästä oli seuraava.
"Tuijotin läppärini näyttöä ja luin Skypeen ilmestynyttä viestiä.".
Eli onko lukijalle väliä läppärin värillä? Lisäksi sanat hitaasti ja ilmestyneet ovat turhia, itsestään selvyyksiä. Jos tätä oikein haluaisi lyhentää, niin...
"Tuijotin läppäriäni ja luin Skypeen ilmestynyttä viestiä.".
tai
"Tuijotin Skypeen ilmestynyttä viestiä.".
tai
"Luin Skypen viestin.".
Eli lyhentää voi, mutta jossain vaiheessa tunne katoaa, jos esimerkiksi tuo tuijotus jää pois. Vaikka kirjoittaa yksinkertaisesti, niin mekaaninen ei saa olla.

Toinen esimerkki turhan kirjoittamisesta, jonka poimin MTV:n MSN Uutisiin lataamasta uutisvirrasta.
Toimittaja kirjoittaa:
"Khan otti puhelimen käteensä ja soitti isälleen haluavansa tulla kotiin.".
Jäin pohtimaan, että miksi ei vain seuraavasti:
"Khan soitti isälleen haluavansa tulla kotiin.".
Mielestäni lukija ymmärtää kertomatta sen, että jos soitetaan, niin puhelin on kädessä. Toisaalta taas jos puhelin on varpaissa, niin silloin se kannattaa kirjoittaa, tai jos käytetään handsfree - laitetta. Tosin handsfree laite on tunnettu ja normaalia, joten senkään kirjoittaminen ei ole tarpeen. Pääasia on, että Khan soitti kotiin. Lukija tietää, että se tehdään puhelimella ja puhelin on kädessä. Jos Khan olisi sidottuna kellarissa ja olisi kaivanut puhelimen hampailla rintataskusta, näppäillyt numerot pikkuvarpaalla, nostanut laitteen jaloillaan korvalle ja soittanut, niin silloin tuo poikkeavuus olettamukseen on pakko kirjoittaa.

Otan vielä kolmannen esimerkin liittyen ulkonäön kuvailuun. Tämä on ihan itse keksimäni ja menee syvemmälle turhaan sisältöön.
Vaihtoehto 1,
Kuva: Fantacor Ky
Nainen oli hieman yli satakahdeksankymmentäsenttinen, pitkäjalkainen ja hoikka. Rinnat olivat pystyt ja leveä vyö valkoisen mekon päällä korosti lantiota. Korkeat korot nostivat naisen sääret sille tasolle. jolla niiden kuuluikin olla, ja vaaleat hiukset korostivat syvänsinisten silmien kauneutta. Naisen lantio keinui kauniisti tämän astellessa sirosti kohti ravintolan ovea.
Vaihtoehto 2,
Nainen oli kaunis ja hoikka. Valkoisen mekon verhoama lantio keinui vietellen, ja korkeat korot kopisivat kadulla naisen kulkiessa kohti ravintolaa.
Eli nyt kirjoittajana kerroin lukijalle, että nainen oli vaalea ja sinisilmäinen. Kysynkin nyt, että jos sillä ei tarinan kannalta ole väliä, niin jos lukija pitää brunettea blondia kauniinpana, saati punapäätä, niin onko todella tuon kirjoittajan mielikuvan kirjoittaminen pakollista? Saattaahan lukija pitää kauniimpana myös lyhempää, kuin pidempää :D Myöhemmin voi halutessaan kuvailla lisää, esimerkiksi jos nainen kohtisi ravintolassa miehen, jonka kannalta naista arvioidaan. Ja jos pidit enemmän vaihtoehdosta 1, niin ainakin sanat hieman, leveä, korkeat ja kohti. N on mielestäni sellaisia sanoja, että ilmankin tulee toimeen, ja mainiosti. :D

Eli anna lukijan olla lukija. Lukiessa on kiva luoda mielikuvia ja ajatuksia tilanteista, kun kirjoittaja ei yritä tuputtaa liikaa tietoa.

Ei muuta, kuin valkoista, kuivan ratisevaa, joskin hieman kellastunutta ja haperoa paperia mustaan, hieman nurkista ruostuneeseen kirjoituskoneeseen, jonka vasemmalta lukien kolmannesta painikkeesta on valkoinen väri, jolla painikkeen tietää s - kirjaimeksi, haalistunut miltei tunnistamattomaksi.

Tai vaihtoehtoisesti.

Ei muuta, kuin paperia koneeseen!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kirjoittaminen: Mitä täytyy sanoa?

Kirjoittajalla on monesti niin kirkas mielikuva tapahtumista, että ajatus on pakko saada kirjoitettua lukijalle juuri sellaisina, kuin sen mielikuvissaan näkee. Mutta pitääkö se todella saada? Eikö meillä jokaisella ole omat ajatukset, mielipiteet ja kokemukset? Kun luemme, nuo edellämainitut ohjaavat mielikuviamme ja saavat aikaan meitä miellyttävät (meille sopivat) hahmojen ulkonäöt, tapahtumapaikat jne. Jos kirjoittaja koettaa liikaa puuttua noihin mielikuviin, niin väitän että lukija kokee sen ahdistavana.

Ylläolevaa pitäisi jokaisen kirjoittajan miettiä. Annan esimerkin, jonka olen poiminut www.kirjoittaja.fi - sivustolta. Lainaus on käyttäjän Karvamattonen novellista Enkelin suudelma, luku 1.
Kuva: Fantacor Ky
"Haroessaan tummia hiuksiaan poika mietti, kuinka helppoa olisi vain lähteä tuosta kaupungista pois ja aloittaa uusi elämä jossain muualla, voisi unohtaa menneen ja saada jotain jopa aikaiseksi.".
Minun mielikuvani tuosta oli se, että pojalla on pitkät, tuuheat hiukset, jotka kulkevat paksuina suortuvina hänen sormiensa välistä. Joku muu saattaa ajatella, että hiukset ovat lyhyet, ja poika enemmänkin suorii niitä. Eli meillä jokaisella syntyy aivan omanlainen mielikuva tapahtumasta.

Minun mielipiteeni on seuraava. Kuvailemalla liikaa, kirjoittaja saa lukijan ärsyyntymään. Esimerkiksi jos halutaan kuvailla hiuksia, niin sen voi tehdä pitkästi tai oikomalla. Annan esimerkin.
Vaihtoehto 1,
"Miehen hiukset olivat harmaat ja ne ylsivät olkapäille. Ne olivat takkuiset ja takertuivat ajoittain pystyssä olevien kaulusten nappeihin. Hiuslatvat olivat kaksihaaraisia, ja näytti, että niitä ei oltu pesty aikoihin.".
Vaihtoehto 2,
"Miehen takkuiset, harmaat hiukset takertuivat ajoittain takin kauluksiin.".
Eli toisessa selitetään tarkasti, kun toinen puolestaan on ylimalkainen. Ja jos asiaa oikein mietitään, niin onko tarinan kannalta mitään merkitystä sillä, kuinka tarkkaan olemme henkilöt kuvailleet? Onko väliä olivatko kaulukset pystyssä? Onko väliä onko lukijan mielestä henkilöllä pitkät hiukset, vai takertuiko ainoastaan takatukka takinkaulukseen? Ei minunkaan mielestä. Kuitenkin monesti kirjoittaja, ja erityisesti minä itse, sortuu siihen, että kaikki omat mielikuvat on pakko kuvailla, sillä koemme, että lukijan täytyy nähdä täsmälleen se sama mielikuva.
Toinen esimerkki. Vaihtoehto 1,
Talon julkisivun oli vuorattu punaisilla tiilillä, joiden välissä oli valkoista laastia. Ajan kuluessa valkoinen oli tummunut, ja tiiliseinä oli paikoitellen rapistunut.
Vaihtoehto 2,
Talon julkisivun punertavat tiilet olivat ajan rappeuttamat.
Nyt kirjoittajan mielikuva valkoisesta laastista ei välity lukijan tietoon, mutta onko sillä väliä? Minun mielestäni ei. Miljöön ja henkilöiden yksinkertainen kuvaaminen mielestäni riittää. Antaa lukijan luoda lopullinen mielikuva.


Kuva: Fantacor Ky
Jos kerrotaan malawiahvenen ja monnin kohtaamisesta, 
niin onko tarvetta kuvailla koko akvaariota?
Mielestäni kirjoittajan tulisi ymmärtää seuraava: lukijalle tulee sanoa vain se, mikä on tarinan, juonen ja pienten yksityiskohtien kannalta tärkeintä. Ei mitään muuta. Antaa lukijan itsensä muodostaa mielikuvat henkilöistä ja miljööstä kertomalla mahdollisimman vähän. Koska jo tarinankin kannalta on turhaa, että jokainen suihkukaivo ja finni on kuvattu yksityiskohtaisesti.
Kunhan juonenkäänteissä ei oio, niin kaikessa muussa sitten voikin :D

Ei muuta, kuin paperia koneeseen ja yksinkertaista sanomaa lukijalle!

torstai 10. syyskuuta 2015

Novellikokoelmat - Kirjoittaja.fi palvelun tarkoitus

Vuodesta 2011 asti tähän on pyritty. Sanoiksi Puettuja Ajatuksia syntyi pitkällisen työn tuloksena ja julkaistiin 28.8.2015. Kirjassa kiteytyy se ydinajatus, jonka vuoksi www.kirjoittaja.fi - palvelu aikanaan luotiin. Mahdollisuudeksi julkaista verkossa lähes mitä tahansa, saada palautetta työlleen ja mahdollisuus saada oma novelli tai kirjoitus osaksi novellikokoelmaa. Kirjoittaja.fi - palvelu haluaa julistaa, että kirjailijan ei tarvitse olla ainoastaan se kriitikoiden ylistämä ja satojatuhansia painoksia myyvä taiteilija, vaan kuka tahansa voi kirjoittaa sellaisia tarinoita, jotka antavat jollekin toiselle nautinnollisia hetkiä oman mielikuvituksen parissa. Haluamme kannustaa kaikkia kirjoittamaan!

Kansikuva: PappaArtwork
Sanoiksi Puettuja Ajatuksia on koottu palveluun vuonna 2013 ladatuista novelleista, Muut - kategoriasta. Tekstit seuloituivat arvosteluiden mukaisesti. Huomioon otettiin sekä käyttäjien että ylläpidon arvioinnit. Valintoja ei ole helppo tehdä, mutta tehtävää helpotti se, että vuonna 2013 ei ollut vaihtoehtoina valtavia määriä novelleja. Toisin on nyt, sillä palvelu kehittyy jatkuvasti, ja laadukkaita novelleja on saatavilla huomattavasti enemmän. Valintoihin vaikutti myös se, että kaikkia kirjoittajia ei tavoitettu, joten hyviä tekstejä jäi myös rannalle.

Kirjailijat (tätä termiä rohkenemme jo käyttää), jotka tavoitimme, ja jotka halusivat tarttua mahdollisuuteen, olivat Emilie Pirttinen (Aave, Pikkusisko), Esa Nakkila (Murha - kaikista rikoksista lopullisin, Romeo ja Julia), Jenni Pennanen (Kielletty, Syksyn viimeiset säteet), Mia Tammelin-Johansson (Haaveita ja haihattelua), Risto Kauhanen (Rakkaudella, Malla , Tuiki, tuiki, tähtönen) ja Sami Aaltonen (Kävelin kallion sisällä, Sieluni ei enää pala sinulle). Kansikuvan loi PappaArtwork (pappaartwork@gmail.com). Iso kiitos kaikille mukana olleille! Ajoittain oli haasteita, eivätkä aikataulutkaan oikein pitäneet, mutta valmista tuli lopulta.

Tällä hetkellä Kirjoittaja.fi - palvelun novelleista on työn alla vuoden 2013 kategorioista Jännitys ja toiminta, Romantiikka sekä Scifi ja fantasia. Toivon mukaan nuo saadaan niputetuksi ensi keväänä. Valitettavan useat kirjoittajat eivät kuitenkaan ole vastanneet tiedusteluihin halukkuudesta julkaista novellejaan, joten hieman jouduttaneen tiivistämään ja soveltamaan, jotta saadaan lisää laadukkaita kokoelmia markkinoille.
Toivomme kaikkien www.kirjoittaja.fi - palveluun rekisteröityneiden tarkastavan antamansa sähköpostin sisällön, josko sieltä löytyisi jotain kiinnostavaa.

Kirjoittaja.fi - palvelua ylläpitää Fantacor Ky.








- Koska jokainen meistä voi kirjoittaa!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Ajatuksesta E-Kirjaksi, Valon Sota

Ajattelin hieman avata kirjoitusprojektia, jonka Nordlandin Kronikat - Valon Sota vaati, ennen kuin se saatiin niputettua kirjaksi ja myyntiin.

Kansikuva: PappaArtwork
Itse kirjasta sen verran, että Valon Sota on ensimmäinen www.kirjoittaja.fi - palveluun ladatuista novelleista koottu e-kirja. Sitä on tosin täydennetty ennen julkaisemattomilla osioilla, ja kaikki Kirjoittaja - palvelussa julkaistut osiot on uudelleenkirjoitettu ja täydennetty palautteen jälkeen.
Nordlandin Kronikat - Valon Sota on myynnissä Elisa Kirja - palvelussa,
https://kirja.elisa.fi/ekirja/valon-sota-nordlandin-kronikat
sekä
Dimcos - kirjakauppapalvelussa,
https://www.dimcos.com/dimcos-webui/dimcos/content/824/d/Valon_Sota.html?locale=en_GB

Valon Sota alkoi muodostua vuonna 2011 työnimellä Takharin Tarina. Päähenkilö, epäkuollut barbaarisoturi, perustuu ideoinnista pitkälti vastanneen Matti Nurisalon World of Warcraft pelihahmoon. Matti loi ajatuksen ympärille maailman, ja minä (Aapo Leisiö) kirjoitin ensimmäisen kappaleen tarinaan. Tämän jälkeen, seuraavien vuosien aikana, ilman suurempaa kiirettä, kirjoitimme Matin kanssa lisää osioita. Kirjoitustyö oli leppoisaa, ja muun muassa kolmatta osaa Takharin koettelemuksista, joka päätyi kirjan viimeiseksi kappaleeksi, työstettiin vuokramökillä lähellä Savonlinnaa, makkaran tuoksuisessa ja oluen huuruisessa miljöössä :D Tuohon aikaan ei varmaankaan ollut vielä selvää, tehdäänkö lopputulemasta e - kirja vai laitetaanko se perinteiselle kustantamokierrokselle.

Kansikuvaluonnos: Aapo Leisiö
Osiot ladattiin www.kirjoittaja.fi - palveluun jo siitäkin syystä, että tuohon aikaan (2011) sivustolla ei juuri novelleja ollut, ja halusin sinne täytettä. Tämä sinetöi teoksen kohtalon omakustanteeksi ja e-kirjaksi, sillä www.kirjoittaja.fi - palvelun pohjimmainen tarkoitus on tuottaa e-kirjoja sekä painettuja teoksia sivustolle ladatuista julkaisuista. Valon Sota oli mainio tapa harjoitella omalla tuotannolla. Kuvittaja löytyi omasta kaveriporukasta, kuten myös kansikuvan tekijä. Näiden kanssa kannattaa myös olla huolellinen, sillä ensivaikutelma on todella tärkeä. Yllä on PappaArtwork kansikuva lopullisessa muodossa, ja tuossa vieressä kirjailijan ajatus ulkoasusta. Alla Sami Heikkisen piirtämä kuva Takhar Kärsivällisestä.

Kuva: Sami Heikkinen
Kun käsikirjoitus oli viimein, vuonna 2014, hiottu lopulliseen muotoon, ja luetettu kaikilla, jotka sen suinkin halusivat lukea, alkoi hankalin osuus. Ensin piti löytää kauppakanava e-kirjalle, joka ei ollutkaan aivan niin yksinkertainen juttu, sillä mietittiin missä olisi mahdollisuudet menestyä, miten kirjan saisi noihin kanaviin ja oliko jollain palvelulla halu myydä yksinoikeudella.
Lopulta päädyttiin Elisa Kirja ja Dimcos palveluihin parista syystä. Elisan palvelu on varmasti Suomen tunnetuin ja kattavin, kun taas Dimcokselta, oikein käytettynä, on mahdollisuus saada oma e-kirjakauppa omille verkkosivuille. Hinnat ja katteet ovat molemmissa hyvin paljolti samankaltaiset. Kirjan tekijälle jää arvonlisäveron ja kulujen jälkeen noin puolet (hieman yli) kirjan hinnasta.

Seuraavaksi, kun kirjoille haettiin ISBN - tunnuksia Kansalliskirjastosta, ei sekään tapahtunut niin yksinkertaisesti, kuin olin ajatellut. Piti tietää kirjan formaatti, ja kun Kansalliskirjastosta kysyttiin, onko kyseessä, ePub, pdf, HTML tai joku muu e-kirjaformaatti, niin täytyy sanoa, että meni sormi suuhun. Tässä yhteydessä voinkin suositella, että kannattaa todella tuntea joku, jolla on näistä asioista tietämystä. Kirjakaupat kyllä kertovat, mitä haluavat ja missä muodossa, mutta jonkun täytyy esimerkiksi wordit vääntää oikeaan muotoon. Tähän on kyllä ihan yrityksiäkin, jotka osaavat, mutta hinnoittelusta en tiedä, sillä olen etuoikeutetussa asemassa ja tunnen ihmisen, joka näistä ymmärtää.

Ja kun kaikki tekninen jargoni on saatu nippuun, lähetetään tiedostot tai ladataan ne myyntikanavaan. Peräänkuulutan tässä vielä huolellisuutta kirja- ja kirjailijaesittelyssä, sillä muutoin esimerkiksi Elisan asiakaspalvelija saattaa joutua korjailemaan virheitä jälkikäteen ;)

Kesän aikana on tarkoitus julkaista ensimmäinen e-kirja www.kirjoittaja.fi - sivuston novellikokoelmista, jotka on koostettu vuonna 2013 julkaistuista teoksista, ja seuraava, vuoden 2014 julkaisuista, olisi tarkoitus saada myyntiin tulevan syksyn / ensi kevään aikana. Molemmat osiosta "Muut". Lisäksi www.kirjoittaja.fi - palvelun osioista "Romantiikka", "Jännitys & Toiminta" sekä "Scifi ja Fantasia" tuotetaan novellikokoelmat vuoden 2015 / 2016 aikana. Sinunkin novellisi voi olla mukana!

Ei muuta, kuin paperia koneeseen ja E-Kirjaa tulille! :D


www.kirjoittaja.fi - logo by PappaArtwork

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Novellien julkaisukanava: Novellinäyttely

Tämä blogikirjoitus ei varsinaisesti koske kirjoittamista, vaan julkaisua. Novellinäyttelyn järjestäjät olivat www.kirjoittaja.fi - sivustoon yhteydessä ja halusivat jakaa mahdollisimman monelle kirjoittamisesta kiinnostuneelle mahdollisuuden saada omia tekstejä näkyviin suurelle yleisölle.

Myös kirjoittaja.fi - palvelu pyrkii tähän, joten Novellinäyttelyn kanssa kuljetaan tavallaan käsi kädessä.

Ohessa pieni promoteksti tapahtumaan:

Novellinäyttely etsii kirjoittajia. Novellinäyttely on syksyllä 2015 ensimmäistä kertaa toteutettava näyttelykonsepti. Näyttely koostuu kokonaisista novelleista ja novellien pohjalta tehdyistä typografiajulisteista. Näyttely on esillä kolmessa helsinkiläisessä kahvilassa 14.–27.9.2015. Nyt etsimme kirjoittajia Novellinäyttelyyn. Haemme novelleja kattoteemalla ”hetki”. Se, millaisen näkökulman teemaan ottaa, on kunkin kirjoittajan omissa käsissä. Novellien maksimipituus on 4000 merkkiä ja ne tulee toimittaa osoitteeseen novellinayttely@gmail.com 31.5.2015 mennessä. Kuka tahansa saa lähettää novellejaan meille ja tekstit voivat olla näyttelyssä esillä myös nimimerkillä. Näyttelyyn valituille kirjoittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti heinäkuun alussa. Novellien teema ”hetki” näkyy myös näyttelyn toteutuksessa. Tarkoitus on tarjota pikaisesti lounaalla käyville tai kahvilla istuville hetki tarinoiden parissa. Lyhyitä pätkiä novelleista voi silmäillä seinille ripustetuista julisteista. Kokonaiset tarinat on jaettu pöytiin. Toivomme saavamme niin paljon novelleja, että jokaisessa kolmessa kahvilassa lukijaa odottaa uudet tarinat. Syyskuussa 2015 novelleja voi lukea Vallilan Stoorissa, Kahvila Suvannossa ja Albertinkadun Street Gastrossa. Lukuhetkiä odotellessa Novellinäyttely inspiroi sosiaalisessa mediassa. Käytämme aktiivisesti Instagramia (@novellinayttely), Pinterestiä ja Facebookia (Novellinäyttely) inspiroidaksemme kirjoittajiamme ja seuraajiamme. Novellinäyttelyn tuottaa kolmen hengen työryhmä, jotka tekevät näyttelyä, koska se tuntuu hyvältä. Konseptin takana on näyttelyn tuottaja, kulttuurituottajaksi valmistunut Mandi Vermilä. Työryhmää täydentävät graafikko, karhupaidoistaan tunnettu Lille Santanen, sekä kuraattori Katja Orpana.

Kirjoittaja.fi - palvelussa on valtavasti potentiaalisia novellien kirjoittajia, erityisesti kun aihealue teemalla "hetki". Ja jos jollain oli hukassa teeman ja aiheen ero, niin tuolta voisi löytyä suunnitteluapu, http://www.nettikirjoittaja.blogspot.fi/2012/10/novellin-kirjoittaminen-teema-ja-aihe.html

Lisää aiheesta www.facebook.com/novellinayttely

Ei muuta kuin paperia koneeseen ja novellilla näyttelyyn! :D

maanantai 26. tammikuuta 2015

Kirjoittaminen: Pilkut

Jonkin aikaa sitten lähetin kirjoittamani tekstinpätkän isälleni, jolla on pitkäaikainen kokemus sekä äidinkielestä että opettamisesta. Hän laittoi paluupostissa pdf - tiedoston, jossa käsiteltiin pilkun käyttöä. Message received :D
Pilkkusäännöt ovat melkolailla monimutkaisia, eikä tarkoitukseni ole selvittää kaikkea. Kuitenkin muutama nyrkkisääntö toimii valtaosissa tapauksissa, erityisesti kirjoitettaessa yksinkertaisia peruslauseita.

Mutta mikä tämä pilkku on ja miksi se on olemassa? Pilkun tehtävä ensisijaisesti on erottaa päälause sivulauseesta. No mikä sitten on lause? Lause voi olla todella monimutkainen kokonaisuus, mutta lähtökohtaisesti siitä selviää jotain. Lause koostuu subjektista (tekijä) predikaatista (eli toimi tai tapahtuma) ja objektista (tekemisen kohde). Esimerkiksi "Mies ajoi autoa.", jossa tekijä on mies, ajoi on predikaatti, eli toimi ja lopuksi auto, joka on tekemisen kohde. Ja lähtökohtaisesti lause kirjoitetaan aina tuossa järjestyksessä. Sivulause puolestaan täydentää päälauseen sanomaa, eikä se voi koskaan olla yksin näyttämättä tyhmältä. Esimerkiksi "Mies ajoi autoa, koska oli matkalla kotiin.". Eli sivulause kertoo jotain, mikä ei päälauseesta selviä. Ja tuossa pilkku erottaakin lauseet toisistaan.
Kuva: Aapo Leisiö

No mistä sitten tietää, että päälause loppuu ja sivulause alkaa? Useimmiten konjunktioiden tai ja - sanojen pitäisi saada villintynyt kirjoittaja harkitsemaan pilkutusta. Konjunktioita ovat esimerkiksi koska, kun, jos, vaikka, jotta, että jne. Nämä ovat aika selkeitä, sillä ne pilkutetaan aina, kun niitä käytetään pää- ja sivulauseen välissä. Huomaa kuitenkin, että rinnasteisten sivulauseiden väliin ei tule  pilkkua, kuten tuossa ylempänä tuo "..., että päälause loppuu ja sivulause alkaa.". Nuo ovat molemmat sivulauseita, joten ennen ja - sanaa ei tule pilkkua. Esimerkki. "Mies näki poliisin, kun oli noussut autosta.". Ja esimerkki kahdella sivulauseella. "Mies näki poliisin, kun nousi ulos autosta ja avasi silmänsä.".
Ja - sana onkin hieman hankalampi. Sen kanssa voi olla koviakin haasteita, sillä ja - sanaa ei pilkuteta silloin, kun se on kahden rinnasteisen päälauseen välissä, ja niillä on yhteinen lauseenjäsen (yleensä subjekti, eli tekijä). Esimerkki. "Mies nojasi autoonsa ja poltti tupakkaa.". Kun taas seuraavassa on kaksi päälausetta, mutta ei yhteistä jäsentä. "Mies nojasi autoonsa, ja nainen poltti tupakkaa.".

Pilkku tulee myös päälauseen keskelle sijoitettavan sivulauseen alkuun ja loppuun. Esimerkki. "Näin, kuin olin nostanut aurinkolasit, miehen kävelevän pois.". Tämä olisi kuitenkin jouhevampi muodossa, näin miehen kävelevän pois, kun olin nostanut aurinkolasit. No, ehkä kysymys ei ollutkaan jouhevuudesta vaan esimerkistä :D

Silloin, kun virke on oikein lyhyt, voidaan pilkut jättää pois. Esimerkki. "Nousee ja laskee.". Nuo ovat omia rinnasteisia päälauseita, jotka ja - sana erottaa, mutta näyttäisi hieman tolkuttamalta pilkuttaa tuo ja - sana.

Lisää kirjoittamisesta tämän blogin muissa osioissa, sekä novelleja lukemisesta kiinnostuneille osoitteessa www.kirjoittaja.fi, jossa myös palauteosioita, joissa puututaan muun muassa pilkkuihin :D

Ei muuta, kuin paperia koneeseen!