keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kirjoittaminen: Kevyt vai raskas tyyli?

Siitä kun viimeksi päivitin tätä blogia on kulunut kohtuuttomasti aikaa. Yksi syy oli se, että en edellisen lisäyksen jälkeen oikein osannut sanoa enää mitään. Tuo seikka kuitenkin muuttui heinäkuussa Ropecon 2013 - tapahtumassa. Sen jälkeen kaikki onkin pelkkää tekosyytä :D .

Kun kirjoitan ja luen, olen monesti miettinyt miksi toinen teksti on kevyttä lukea, ja miksi toinen teksti vaatii palaamaan takaisin ja lukemaan uudestaan? Epäselvät ja pitkät lauseet on yksi selitys, mutta siihen en nyt ota kantaa. Tajusin Ropeconin luennolla, Kirjoittaminen ja Roolipelit, mistä tekstin raskaus tai keveys johtuvat.

Asian minulle avasi Antti Eronen, kirjoittaja ja roolipelaaja, joka luennoi roolipelaamisen ja kirjoittamisen saumakohdista. Antti on kirjoittanut kirjat Dreamland - Aavekomppania (2006), Talvi (2011) ja Operaatio: Harmageddon (2013). Enemmän Antin ajatuksista voi lukea http://anttieronen.blogspot.com, tai hänelle voi laittaa postia ae_anttieronen@hotmail.com.
Lainaan tässä blogissa Antin ajatuksia, ja höystän niitä omillani.

Eli kirjoitatko raskaasti vai kevyesti riippuu seuraavasta:
Kirjoitatko tarina- vai henkilövetoisesti? Jos osaat vastata tähän, niin kirjoittamisesi paranee todella paljon, ainakin minulle kävi niin. En tajunnut tuota yksinkertaista eroa aikaisemmin.

Otan tähän bloggaukseen pari esimerkkiä joiden toivon hieman avaavan ajatustani.

Tarinavetoinen kirjoittaminen (kevyttä luettavaa):
Kuva: policefreak55
Esimerkiksi perus fantasiatarina kuuluu aina tarinavetoiseen kerrontaan. Yksi taistelija (esimerkiksi Conan barbaari) tai pieni seurue (esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta) kohtaa erilaisia haasteita kulkiessaan useaa juonta myöten, tai yhtä juonta, kohti loppuratkaisua. Eli koko ajatus perustuu sille miten tarina kulkee eteenpäin. Ei ole väliä mitä Sam (hobitti) tuntee jättäessään konnun, sillä se ei vaikuta siihen tosiasiaan että tämä lähtee Frodon (myös hobitti) matkaan kohti Pomppivan ponin majataloa.
Henkilövetoisessa kerronnassa esimerkiksi Frodon ajatukset nousisivat pääasiaan, ja ensimmäinen osa saattaisi olla ohi ennen kuin olisi kunnolla päästy Konnusta liikenteeseen.
Laitan linkin www.kirjoittaja.fi - sivustolle, ja se hyppää suoraan fantasia-aiheiseen novelliin (itse kirjoittamani), joka painottuu nimenomaan tarinaan, ja henkilöt ovat vain pikkutekijöitä jotka täydentävät mielenkiintoista (ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista :D ) tarinaa.


Henkilövetoinen kerronta (raskaampaa luettavaa):
Tästä minun on huono paljon kertoa, sillä tämän kirjoittaminen on todella taiteenlaji, ja itse koen tämän kirjoittajana todella haastavaksi. Kuitenkin käytän samaa esimerkkiä kuin äsken, havainnollistamaan ajatusta.
Jos Taru Sormusten Herrasta olisi kirjoitettu henkilövetoisesti, voisi alun kohtaukseen jossa Gandalf tulee tapaamaan Frodoa, käyttää sivukaupalla pohdintaa siitä miten ehdoton päähenkilö Frodo (joka mielestäni on päähenkilö, mutta vain osa tarinaa todellisuudessa), kokee ajatuksissaan sen kaiken mitä Gandalf sanoo. Hän saattaisi peilata oman menneisyytensä tapahtumia kuulemaansa, ja pohtia niiden kautta ratkaisua.
   
Kuva: CubaGallery
Tarina kuitenkaan ei olisi samanlainen, sillä siinä missä alkuperäisteos lähtee kulkemaan Pomppivan Ponin kautta Rivendeliin, ja siihen että Gandalf ei sinne saavukaan, lähtisi henkilövetoisesti kulkeva Frodo muuttumaan henkisesti. Tämä muuttaisi tapahtumia ratkaisevasti, sillä pääosissa ei olisikaan Mahtisormus, Mordor tai matka, vaan Frodon sisäinen taistelu ja kehitys, joka lopulta ajaisi tarinan henkisesti tyydyttävään, tai epätyydyttävään, loppuratkaisuun.
Ehkä hieman karrikoitu esimerkki, mutta toivottavasti avasi ajatusta. Tällaisesta kirjoittamisesta linkki www.kirjoittaja.fi - sivustolle myös. Kyseessä on käyttäjän Väinämö kirjoittama käsikirjoituskatkelma Vaahterakreivi - teoksesta. Tässä on todella vahvasti kirjoitettu henkilön ajatuksista, ja siitä kuinka tarina seuraa päähenkilön ajatuksia ja tuntemuksia.


Yhteenveto:
Tarinavetoisessa kerronnassa siis tarina on loppuun saakka mietitty, ja henkilöhahmot seuraavat vahvaa tarinaa, ja kokevat jännittäviä käänteitä voimakkaassa miljöössä. Henkilövetoisessa kerronnassa annetaan jokin alkusysäys, joka saa päähenkilön pohtimaan ja kasvamaan henkisesti. Tällöin ympäristö on ainoastaan mielenkiintoinen lisä tarinassa muiden henkilöhahmojen ohella (myös usean henkilön ajatuksin kerrottu tarina voi olla henkilövetoinen).
Eli tarinavetoisessa tarinassa itse tarina aiheuttaa henkilöiden valinnat, kun taas henkilövetoisessa kerronnassa henkilö luo tarinan. En tiedä ymmärränkö tuota virkettä täysin itsekään, mutta noin miellän sen olevan.
Eli jos haluat kirjoittaa keveää, nopeasti etenevää tarinaa, jossa on selkeä juoni, kirjoita tarinavetoisesti. Jos taas haluat kirjoittaa pohdiskelevaa, juonellisesti hitaasti etenevää tekstiä, kirjoita henkilövetoisesti.

Kirjoittaessa, erityisesti kun suunnittelee tarinaa, on todella hyvä tiedostaa oma kirjoitustyyli ja ottaa se huomioon. Etenkin kun miettii henkilöitä ja ympäristöä niin helpottaa, kun tietää mikä on tarinaa ajava voima.

Iso kiitos Antti Eroselle silmäluomieni kiskomisesta erilleen! :D

Ei muuta kun paperia koneeseen!

1 kommentti:

  1. Huomio että ne Kulttuuriteokset, jotka luottavat henkilön itsepohdiskeluun ovat raskaampia kuin ns. "viihdeteksti" jossa on juoni, on toki oikea, mutta muuten vähän epäilen. Vähän liian jyrkästi kirjoitettu esitetty asia. Enkä sanoisi, että kirja on joko tai. Kaikissa on molempia, näin ainakin itse koen. Ei mielestäni kirjaa voi asettaa niin, että se on vain toista. Henkilö- vs. tarinavetoinen on muutenkin kinkkinen aihe. Yhdessä podcastissa oli esitetty, että se riippuisi siitä haluatko tietää mitä hahmoille tapahtuu vai miten he kehittyvät, tämä kertoisi sen kummasta on kyse. Mielestäni se oli hyvin sanottu, joskaan ei se niin yksinkertaista ole.

    Vaikea aihe, ja kun lyhyesti kirjoitit niin voi olla hyvä kirjoittaa vähän musta-valkoisesti. Siltikin, en tiedä onko se noin suoraan onko kevyttä vai raskasta (:

    VastaaPoista