Kirjan kirjoittaminen: Taustaa ja lähtökohdat

Haluan jakaa kokemukseni kirjan kirjoittamisesta siinä toivossa, että siitä on jollekin hyötyä tulevaisuudessa. Tämän blogin aloittamisen aikaan tilanne itselläni on sellainen, että työtä kirjan parissa on vuosia, kustannussopimus allekirjoitettu ja kirjan uudelleenkirjoittaminen käynnissä. Tässä vaiheessa en vielä valitettavasti voi julkistaa kustantamoa tai kirjan nimeä jne. Teen sen kyllä heti, kun kaikki yksityiskohdat ovat selvät ja asia on julkinen.


Kuva: nenyaki

Mielestäni kirjan tekemisessä, kuten kaikessa muussakin tekemisessä, on vaarallista miettiä, kuinka paljon vaivaa projekti kokonaisuudessaan tuleekaan vaatimaan. Paljon helpommalla pääsee alkuun, kun aloittaa ja tekee sitä mukaan, kun hommat etenee. Ei iske kiire, masennus tai ahdistus työmäärän alle hukkumisesta.

Itse sain ajatuksen kirjoittamisesta häilyvänä mielikuvana omasta kirjasta. Otin asian puheeksi ystäväni kanssa ja se antoi tuulta purjeisiin. Luonnollisena aihealueena oli fantasia, johtuen roolipeliharrastuksesta ja kiinnostuksesta aihealueeseen.

Suunnittelimme useina iltoina pieniin vihkoihin, ruutupaperille, tietokoneelle ja kännykän muistilehtiöihin. Tämä onkin ensimmäinen asia, jonka olisi voinut tehdä helpommin tulevaisuuden kannalta. Suunnitelmallisuus ja arkistointi. Jos kaikki on selkeästi arkistoitu, ei käy kuten meille, että muistiinpanot ja huomiot hukkuvat ja kirjoittaessa tulee pitkiä katkoja, kun etsii papereita.

Kuva: writingdoctor

Aihe kokonaisuudessaan on jaoteltu tälle blogisivustolle seuraavasti:

1. Taustaa ja lähtökohdat

2. Suunnittelu ja valmistelut

3. Visio ja kirjoittaminen

4. Kustantaja ja kustannussopimus

5. Ongelmia

6. Oheistuotteet ja lieveilmiöt

7. Yhteenveto

Kuten jo mainitsin, on tämän blogisarjan tarkoitus tarjota apua niille, jotka unelmoivat omasta kirjasta. Ja jos hiemankin on halua kirjoittaa, se kannattaa rohkeasti aloittaa, sillä jos entinen kapiainen ja erityisopettaja pystyvät toteuttamaan fantasia-kirjan, pystyy kuka tahansa, joka vain haluaa.

Oma kokemukseni kirjoittamisesta oli mitätön ennen projektin alkua, enkä varsinaisesti ollut kovin innokas lukemaankaan. Toinen tekijöistä luki enemmän, mutta kirjoitti aivan yhtä vähän. Vanha sanonta, työ tekijäänsä neuvoo, piti osin paikkansa, mutta ajoittain oli myös pakko pyytää kritiikkiä sukulaisilta ja muutamalta tutulta.

Palautteen pyytäminen onkin taas asia erikseen ja se on yksi syy siihen, että kirjaprojekti johti yrityksen ja www.kirjoittaja.fi sivun perustamiseen. Yksinkertaisesti siksi, että kaikilla olisi se kanava, josta saada raakentavaa palautetta kirjoittamisen tueksi. Minulla oli perheessä kaksi osaavaa ja kykenevää kriitikkoa, mutta kaikilla ei kenties ole. Palautteen osalta suosittelen myös vanhoja äidinkielenopettajia, joiden innostus auttaa voi olla yllättävänkin voimakasta.

Yhteenvetona blogisarjan ensimmäisestä osiosta se, että riippumatta äidinkielennumerosta, sukulaisista tai koulutuksesta, voi kuka tahansa kirjoittaa ja lähteä jahtaamaan kustannussopimusta. Kerron tulevissa osissa enemmän ideoinnista, mutta hyvä tapa aloittaa, on suunnitella se, mistä aiheesta haluaa kirjoittaa, ja kirjoittaa siitä esimerkiksi muutaman lyhyen, aihetta sivuavan tarinan, joille sitten hakee palautetta.

Ei muuta kun paperia koneeseen.